🌙 NUKKU‑MATTI – H. C. Andersenin rakastettu unihiekan kylvĂ€jĂ€ – Iltasatu & uniseikkailu lapsille

🌙 NUKKU‑MATTI (Ole LukĂžje) – H. C. Andersenin rakastettu unihiekan kylvĂ€jĂ€ | TĂ€yspitkĂ€ iltasatu & uniseikkailu lapsille | SATUPORTTI

“Kun Nukku‑Matti tulee, silmĂ€t raskaina sulkeutuvat ja unet alkavat loistaa kuin tĂ€hdet.” ✹

TĂ€mĂ€ yli 20‑minuuttinen video tuo kotiisi H. C. Andersenin klassisen tarinan Nukku‑Matista, unia vartioivasta hahmosta, joka ripottelee unihiekkaa lasten silmiin ja kuljettaa heidĂ€t seitsemĂ€n taianomaisen yön seikkailuun.

Jokainen ilta on oma rauhallisesti luettu minitarinansa.

🔑 MitĂ€ saat tĂ€stĂ€ videosta?

🌟 Etu – Yksityiskohta – Hyöty lapselle & vanhemmalle

7 unitarinaa – Maanantai–sunnuntai, eri miniseikkailu joka iltaan – Helppo iltarutiini koko viikoksi, joka ei kyllĂ€stytĂ€

Unihiekka‑teema – Rauhallinen ÀÀni – Auttaa lasta siirtymÀÀn pĂ€ivĂ€stĂ€ uneen ja rentouttamaan aivot

Kulttuuri + klassikko – AlkuperĂ€inen Andersen suomeksi, selkeĂ€llĂ€ kerronnalla – Rikastaa sanavarastoa, tutustuttaa kansainvĂ€liseen kirjallisuuteen

Vanhemmille helppo tapa puhua tunteista, pelosta ja toiveista

đŸ‘Ș Kenelle tĂ€mĂ€ sopii?

3–10‑vuotiaille iltasaduksi

Vanhemmille, jotka etsivÀt helppoa nukahtamiskeinoa

PÀivÀkoteihin & koulujen lepohetkiin (tunnekasvatus)

Klassikkosatujen ystÀville ja kulttuurikasvatukseen

🛌 NĂ€in kĂ€ytĂ€t videota iltarutiinissa

HimmennÀ valot, laita video soimaan hiljaisella ÀÀnenvoimakkuudella.

HyödynnĂ€ Nukku‑Matin unihiekkaa – lapsi voi kuvitella hiekan kevyenĂ€ tuhkapölynĂ€ silmĂ€luomilla.

Anna sadun tehdÀ taikansa.

🔔 Tilaa SATUPORTTI – Klassikkosatuja & Iltasatuja Lapsille ja saat joka viikko uusia unta tuovia tarinoita.

👍 TykkÀÀ, jos Nukku‑Matti toi kauniita unia!

🔍 nukku‑matti satu ‱ ole lukĂžje suomeksi ‱ nukkumatti iltasatu ‱ sandman story finnish ‱ unisatu lapsille ‱ h.c. andersen nukku‑matti ‱ klassikkosatu suomeksi ‱ iltasatu youtube ‱ satu nukkumaanmenoon ‱ lasten ÀÀnisatu ‱ satutuokio ‱ Satuportti iltasatu ‱ rauhoittava satu ‱ unihiekka satu ‱ bedtime story in finnish ‱ iltasatu lapsille ‱ unisatu ‱ satukanava suomi ‱ lasten satu nukku‑matti ‱

đŸ·ïžâ€Ż#NukkuMatti #OleLukĂžje #Iltasatu #Satuportti #HCAndersen #Unisatu #BedtimeStory #LastenSatu #Klassikkosatu #SuomenkielinenSatu #SandmanStory #Uniseikkailu #Satutuokio #ÄÀnikirjaLapsille

🌌 Sulje silmĂ€t, ja anna Nukku‑Matin unihiekan tuoda ja luoda seikkailut – vain SATUPORTISSA. đŸ’€

🔍 Andersenin sadut suomeksi, klassinen iltasatu, suomenkielinen satuvideo, satuja lapsille video, H.C. Andersen iltasatu, ÀÀnisatu lapsille, sadut YouTubessa suomeksi, H.C. Andersen sadut, Andersen satu suomeksi, iltasatu lapsille, lasten iltasatu, rauhoittava satu, sadut suomeksi, suomenkielinen iltasatu, klassinen satu, satu ÀÀneen luettuna, suomeksi satuja, bedtime story in Finnish, bedtime stories for kids, Andersen Finnish, iltasatu, lasten satu, hc andersen, suomenkielinen satu, tarina lapsille, satutuokio, nukkumaanmenotarina, lapsille, ÀÀnisatu, suomi satu, lasten ÀÀneen luettu, satu lapsille, suomenkielisiĂ€ satuja, satu nukkumaanmenoon, iltasatu ÀÀnikirja, kaunis satu, satu tytöille, satu pojille, satu perheille, H.C. Andersen, satu suomeksi, klassikkosatu, lasten ÀÀnikirja, iltasatu suomeksi, iltasatu YouTube

🌙 NUKKU‑MATTI – H. C. Andersenin taianomainen satu unihiekasta, unelmista ja hyvin nukutuista öistĂ€ | TĂ€yspitkĂ€ iltasatu lapsille | SATUPORTTI

Kuuletko jo hiljaisen askeleen ja hiekan sateen? Nukku‑Matti (Ole Lukþje) saapuu! ✹

H. C. Andersenin klassikkosatu vie lapset ja aikuiset lempeĂ€lle matkalle seitsemĂ€n illan mittaisiin uniseikkailuihin, joissa satuhahmot, kultaiset avaruuspurjeet ja sokeriset kaupunkimaisemat herÀÀvĂ€t eloon – juuri ennen silmien sulkemista.

đŸ”„â€ŻMiksi katsoa tĂ€mĂ€ video?

🌟 Etu – MitĂ€ saat? – Hyöty katsojalle

TĂ€ydellinen iltarutiini – Rauhallinen ja selkeĂ€ ÀÀneenluenta – Lapsi rauhoittuu, nukahtaa helpommin

SeitsemĂ€n eri unitarinaa – Joka ilta uusi mini‑seikkailu – JĂ€nnittĂ€vĂ€, mutta turvallinen kuuntelusarja viikoksi

Klassikkokirjallisuutta suomeksi – Aidot Andersenin alkuperĂ€iset kohtaukset – Rikastaa sanavarastoa ja kulttuuritietoa

đŸ’«â€ŻKokemus katsojalle

“Nukku‑Matti ripottelee unihiekkaa, ja maailma muuttuu pehmeĂ€ksi kuin pilvi.”

Rauhallinen kertojaÀÀni luo levollisen tunnelman. Paina play, vaimenna valot – ja anna SATUPORTIN kuljettaa lapsesi unien maahan.

🌜 Valot pois, mielikuvitus pÀÀlle – ja Nukku‑Matti ripottelee unihiekan silmiin


📱 Suosittuja satujamme

Tulukset
Iso Niilo ja Pikku Niilo
Todellinen prinsessa
Pikku Iidan kukkaset
Peukalo-Liisa
Paha poika
Matkatoveri
Pieni merenneito
Keisarin uudet vaatteet
Onnettaren kalossit
Satakauno
Vakaa tinasotamies
Villit joutsenet
Paratiisin puutarha
LentÀvÀ matka-arkku
Haikarat
Metallisika
YstÀvyyden liitto
Ruusu Homeroksen haudalta
Nukku-Matti
Ruusunhaltija
Sikopaimen
Tattari
Enkeli
Satakieli
Kihlatut
Ruma ankanpoikanen
Kuusi
Lumikuningatar

🔔 Tilaa SATUPORTTI – Klassikkosatuja ja Iltasatuja Lapsille ja tykkÀÀ, jos pidit sadusta!

https://www.youtube.com/@Satuportti

SATUPORTTI

https://satuportti.fi


Nukku-Matti

Koko maailmassa ei ole ketÀÀn, joka osaa niin paljon satuja kuin
Nukku-Matti — hĂ€n vasta osaa kertoa!

Tuossa iltapuolella, kun lapset somasti istuvat pöydÀn ÀÀressÀ tai pienellÀ jakkarallaan, tulee Nukku-Matti. HÀn tulee hyvin hiljaa ylös portaita, sillÀ hÀn kulkee sukkasillaan, hÀn avaa aivan hiljaa oven ja hyit! sitten hÀn ruiskauttaa lÀmmintÀ maitoa silmiin, niin hiukan, niin hiukan, mutta kuitenkin aina niin tarpeeksi, etteivÀt he voi pitÀÀ silmiÀ auki eivÀtkÀ sentÀhden nÀhdÀ hÀntÀ. HÀn hiipii aivan taakse, puhaltaa hiljaa heidÀn niskaansa ja niin kÀyvÀt heidÀn pÀÀnsÀ raskaiksi, oi niin! Mutta se ei tee kipeÀÀ, sillÀ Nukku-Matti tarkoittaa juuri hyvÀÀ lapsille. HÀn vain tahtoo, ettÀ he olisivat hiljaa ja sitÀ he ovat parhaiten, kun heidÀt saa sÀnkyyn. HeidÀn pitÀÀ olla hiljaa, jotta hÀn voi kertoa heille satuja.

Kun lapset nyt nukkuvat, istuutuu Nukku-Matti vuoteelle. HÀn on hyvissÀ vaatteissa, hÀnen takkinsa on silkkiÀ, mutta mahdotonta on sanoa, minkÀ vÀrinen se on, sillÀ se hohtaa vihreÀltÀ, punaiselta ja siniseltÀ aina sitÀ mukaa, kuin hÀn kÀÀntyy. Molemmissa kainaloissaan on hÀnellÀ sateenvarjo, toisessa on kuvia ja sen hÀn nostaa hyvien lapsien ylle, ja niin nÀkevÀt he koko yön unissaan mitÀ kauneimpia satuja. Ja toinen sateenvarjo hÀnellÀ on, jossa ei ole yhtÀÀn mitÀÀn, ja sen hÀn nostaa pahankuristen lasten ylle, niin he nukkuvat niin hullusti eivÀtkÀ ole aamulla, kun herÀÀvÀt, nÀhneet vÀhintÀkÀÀn unta.

Nyt me saamme kuulla, kuinka Nukku-Matti koko viikon tuli joka ilta erÀÀn pienen pojan luo, jonka nimi oli Jalmari, ja mitÀ hÀn kertoi hÀnelle! NiitÀ on kokonaista seitsemÀn satua, sillÀ viikossa on seitsemÀn pÀivÀÀ.

Maanantai.

— Kuuleppas nyt! sanoi Nukku-Matti illalla, kun oli saanut Jalmarin vuoteeseen, — nyt minĂ€ koristan! Ja sitten muuttuivat kaikki kukkaset ruukuissa suuriksi puiksi, jotka ojensivat pitkiĂ€ oksiaan katon alatse ja pitkin seinÀÀ, niin ettĂ€ koko huone nĂ€ytti mitĂ€ kauneimmalta huvihuoneelta, ja kaikki oksat olivat tĂ€ynnĂ€ kukkasia ja joka kukka oli kauniimpi kuin ruusu, tuoksui niin hyvĂ€ltĂ€, ja jos halusi syödĂ€ sen, oli se makeampi kuin sokerihillo. HedelmĂ€t loistivat niinkuin kulta ja sitten oli pullia, jotka olivat rusinoista halkeamaisillaan, se oli suurenmoista! Mutta samassa alkoi niin hirveĂ€sti valittaa pöytĂ€laatikossa, missĂ€ Jalmarin koulukirjat olivat.

— MitĂ€ tuo nyt on? sanoi Nukku-Matti ja meni pöydĂ€n luo ja veti auki laatikon. Rihvelitaulussa natisi ja paukkui, sillĂ€ laskuesimerkkiin oli tullut vÀÀrĂ€ luku, niin ettĂ€ se oli menemĂ€isillÀÀn hajalle. Rihveli juoksi ja hyppeli rihmassaan, ikÀÀnkuin se olisi ollut pieni koira, joka tahtoi korjata laskuesimerkkiĂ€, mutta ei voinut! Ja sitten vaikeroi Jalmarin kirjoitusvihossa, oi, sitĂ€ oli oikein kauhea kuunnella! Pitkin reunaa seisoivat joka lehdellĂ€ kaikki suuret kirjaimet, jokaisella vieressÀÀn pieni, kokonainen rivi alaspĂ€in, se oli sellainen mallikirjoitus ja sen vieressĂ€ taas seisoi muutamia kirjaimia, jotka luulivat olevansa mallikirjainten nĂ€köisiĂ€, sillĂ€ ne oli Jalmari kirjoittanut. Ne olivat melkein niinkuin ne olisivat kaatuneet lyijykynĂ€viivan yli, jonka pÀÀllĂ€ niiden piti seisoa.

— Kas sillĂ€ lailla teidĂ€n pitÀÀ pysytellĂ€! sanoi mallikirjoitus. —
Kas noin, sivulle, nopealla kÀÀnteellÀ!

— Oi, me tahtoisimme mielellĂ€mme, sanoivat Jalmarin kirjaimet, — mutta me emme voi, me olemme niin huonot!

— Sitten teidĂ€n pitÀÀ saada lapsenpulveria! sanoi Nukku-Matti.

— Oi ei! huusivat ne ja sitten ne seisoivat niin suorina, ettĂ€ sitĂ€ ilokseen katseli.

— Niin, nyt emme saa kertoa satuja! sanoi Nukku-Matti, — nyt minun tĂ€ytyy harjoitella niitĂ€: yks, kaks! yks, kaks! ja sitten hĂ€n harjoitteli kirjaimia ja ne seisoivat niin suorina ja terveinĂ€ kuin ikinĂ€ mikÀÀn mallikirjoitus saattaa seisoa.

Mutta kun Nukku-Matti meni ja Jalmari aamulla katsoi niitÀ, olivat ne yhtÀ surkeat kuin ennen.

Tiistai.

Niin pian kuin Jalmari oli vuoteessa, kosketti Nukku-Matti taikaruiskullaan kaikkiin esineihin huoneessa, ja heti alkoivat ne puhua ja kaikki puhuivat ne itsestÀÀn, lukuunottamatta sylkilaatikkoa, joka seisoi ÀÀnetönnÀ ja harmitteli, ettÀ ne saattoivat olla niin turhamaisia ja puhua vain itsestÀÀn, ajatella vain itseÀÀn eikÀ omistaa ajatustakaan sille, joka kuitenkin seisoi niin vaatimattomana nurkassa ja salli sylkeÀ itseensÀ.

Piirongin ylÀpuolella riippui suuri maalaus kullatuissa kehyksissÀ. Se oli maisema, nÀkyi korkeita vanhoja puita, kukkasia nurmella ja suuri jÀrvi jokineen, joka juoksi metsÀn taakse, monien linnojen ohi, kauvas aavaan mereen.

Nukku-Matti kosketti taikaruiskullaan maalaukseen ja niin alkoivat linnut siinÀ laulaa, puiden oksat liikkua ja pilvet oikein lÀhtivÀt lentoon, saattoi nÀhdÀ niiden varjon maiseman yllÀ.

Nyt nosti Nukku-Matti pienen Jalmarin ylös kehystÀ kohden ja Jalmari pisti jalat maalaukseen, keskelle korkeaa nurmea ja siinÀ hÀn seisoi. Aurinko paistoi puiden oksien lomitse hÀneen. HÀn juoksi alas veden luo, istuutui pieneen veneeseen, joka oli siinÀ. Se oli punaiseksi ja valkoiseksi maalattu, purjeet hohtivat kuin hopea, ja kuusi joutsenta, kaikilla kultakruunut kaulalla ja loistava sininen tÀhti pÀÀssÀ, veti venettÀ vihreiden metsien ohi, missÀ puut kertoivat ryövÀreistÀ ja noidista, ja kukkaset kauniista pienistÀ keijukaisista ja mitÀ perhoset olivat kertoneet heille.

MitĂ€ kauneimmat kalat, joiden suomukset olivat kuin hopea ja kulta, uivat veneen jĂ€ljestĂ€. VĂ€liin ne tekivĂ€t hyppĂ€yksen, niin ettĂ€ vedessĂ€ taas pani ”loiskis”, ja sinisiĂ€ ja punaisia lintuja lensi kahtena pitkĂ€nĂ€ jonona perĂ€ssĂ€, hyttyset tanssivat ja turilas sanoi: pum, pum. He tahtoivat kaikki seurata Jalmaria ja jokaisella oli tarina kerrottavana.

Se se vasta oli purjehdusretki! Milloin olivat metsÀt niin tiheÀt ja pimeÀt, milloin ne olivat kuin kaunein puutarha auringonpaisteineen ja kukkineen, ja siellÀ oli suuria linnoja lasista ja marmorista. Parvekkeilla seisoi prinsessoja ja kaikki he olivat pieniÀ tyttöjÀ, jotka Jalmari hyvin tunsi, hÀn oli ennen leikkinyt heidÀn kanssaan. He ojensivat kÀtensÀ ja jokainen piteli mitÀ kauneinta sokeriporsasta, minkÀ ikinÀ joku torttumuija saattoi myydÀ, ja Jalmari tarttui, ohi purjehtiessaan, sokeriporsaan toiseen pÀÀhÀn ja prinsessa piteli lujasti kiinni, ja niin sai kumpikin palasensa, hÀn pienimmÀn, Jalmari kaikkein suurimman! Joka linnan luona seisoi vartijoina pieniÀ prinssejÀ, ne tekivÀt kunniaa kultasapeleilla ja antoivat sataa rusinoita ja tinasotamiehiÀ. Ne olivat oikeita prinssejÀ!

Milloin purjehti Jalmari lÀpi metsien, milloin ikÀÀnkuin suurten salien tai kylien lÀpi. HÀn kulki myöskin sen kylÀn lÀpi, missÀ hÀnen lapsenpiikansa asui, hÀn, joka oli kantanut hÀntÀ, kun hÀn oli aivan pieni poika ja joka oli pitÀnyt niin paljon hÀnestÀ, ja hÀn nyökytti ja viittaili ja lauloi sen kauniin runon, jonka hÀn itse oli sepittÀnyt ja lÀhettÀnyt Jalmarille:

Sua, Jalmari, kullan murunen, sua muistelen aina, aina, sun purppuraposkias, joille en ma enÀÀ suukkosta paina! Sun ensi sanas ma kuulla sain, nĂ€in kyynelet eron hetken. Sa, enkeli tarhoista taivaan, ain’ IsĂ€ siunatkoon elos retken!

Ja kaikki linnut lauloivat mukana, kukkaset tanssivat varsissaan ja vanhat puut nyökkÀsivÀt, ikÀÀnkuin Nukku-Matti olisi kertonut satuja heillekin.

Keskiviikko.

Oi, kuinka kaatamalla ulkona satoikin! Jalmari saattoi kuulla sen unissaan ja kun Nukku-Matti avasi ikkunan, ulottui vesi ikkunanpieleen asti. Ulkona lainehti kokonainen jÀrvi, mutta talon luona oli mitÀ kaunein sÀÀ.

— Tahdotko lĂ€hteĂ€ purjehtimaan, pikku Jalmari? kysyi Nukku-Matti. — Silloin voit tĂ€nĂ€ yönĂ€ kĂ€vĂ€istĂ€ vieraissa maissa ja tulla aamuksi takaisin.

Ja niin Jalmari yhtÀkkiÀ oli pyhÀvaatteet yllÀÀn kauniissa laivassa, ja heti tuli ihana ilma, ja he purjehtivat pitkin katuja, kiersivÀt kirkon, ja nyt oli ympÀrillÀ vain suurta, aavaa merta. He purjehtivat niin kauan, ettei maata enÀÀ erottanut, ja nÀkivÀt parven haikaroita, nekin olivat matkalla kotoa pÀin lÀmpimiin maihin. Haikarat lensivÀt perÀtysten ja ne olivat jo lentÀneet kauas, kauas! Yksi niistÀ oli niin vÀsynyt, ettÀ sen siivet tuskin enÀÀ kannattivat sitÀ, se oli viimeisenÀ jonossa ja pian se jÀi kauas toisten jÀlkeen. Vihdoin se vaipui siivet levÀllÀÀn alemmaksi ja alemmaksi; se rÀpytti vielÀ pari kertaa siipiÀÀn, mutta ei siitÀ ollut apua. Nyt sen jalat koskettivat laivan köysiÀ, nyt se luisui alas purjetta pitkin ja tupsis! SiinÀ se seisoi kannella.

Silloin laivapoika otti ja pani sen kanakoppiin kanojen, hanhien ja kalkkunain joukkoon. Haikararukka seisoi alakuloisena niiden keskellÀ.

— Mokomakin! sanoivat kanat.

Ja kalkkunakukko pöyhistihe niin paksuksi kuin saattoi ja kysyi kuka se oli. Ja hanhet kulkivat takaperin, tuuppivat toisiaan ja sanoivat: — VĂ€istyhĂ€n tieltĂ€!

Ja haikara kertoi lĂ€mpimĂ€stĂ€ Afrikasta, pyramideista ja kamelikurjesta, joka juoksi kuin villi hevonen aavikon halki, mutta hanhet eivĂ€t ymmĂ€rtĂ€neet mitĂ€ se sanoi, tuuppivat vain toisiaan ja tuhisivat: — Sovitaankos siitĂ€, ettĂ€ hĂ€n on tyhmĂ€!

— Tietysti hĂ€n on tyhmĂ€! sanoi kalkkunakukko ja rupesi kuhertamaan.

Silloin haikara vaikeni kokonaan ja ajatteli Afrikkaansa.

— TeillĂ€pĂ€ on sirot ja ohuet jalat! sanoi kalkkuna. — Paljonko kyynĂ€rĂ€ maksaa?

— Krat, krat, krat, hihittivĂ€t hanhet, mutta haikara ei ollut kuulevinaan.

— Voitte kernaasti yhtyĂ€ nauruun, sillĂ€ se oli hyvin sukkelasti sanottu! huomautti kalkkuna. — Tai se oli ehkĂ€ hĂ€nelle liian yksinkertaista? Oi, oi, hĂ€n on kovin yksitotinen. Olkaamme edelleenkin mielenkiintoisia itseksemme! Ja kanat kukersivat ja hanhet kaakattivat: — Kik, kak, kik, kak! Ja niillĂ€ oli hirveĂ€n hauskaa.

Mutta Jalmari meni kanalaan, avasi oven, kutsui haikaraa, ja se hyppÀsi ulos kannelle hÀnen luokseen. Nyt se oli levÀnnyt ja nÀytti kuin se olisi nyökyttÀnyt Jalmarille kiitokseksi. Sitten se levitti siipensÀ ja lensi lÀmpimiin maihin, mutta kanat kukersivat, hanhet kaakattivat ja kalkkunakukon pÀÀ lehahti aivan tulipunaiseksi.

— Huomenna keitĂ€mme teistĂ€ lientĂ€! sanoi Jalmari, ja sitten hĂ€n herĂ€si pienessĂ€ sĂ€ngyssÀÀn. Ihmeellisen matkan Nukku-Matti olikin jĂ€rjestĂ€nyt hĂ€nelle siksi yöksi.

Torstai

TiedĂ€tkö mitĂ€! sanoi Nukku-Matti. — ÄlĂ€ nyt pelĂ€sty, tĂ€ssĂ€ nĂ€et pienen hiiren! Ja sitten hĂ€n piti Jalmarin edessĂ€ kĂ€ttÀÀn, jossa oli kevyt herttainen elĂ€in. — Se on tullut kutsumaan sinua hĂ€ihin. TĂ€nĂ€ yönĂ€ kaksi pientĂ€ hiirtĂ€ aikoo kuulemma astua aviosÀÀtyyn. Ne asuvat Ă€itisi ruokakomeron permannon alla, missĂ€ niillĂ€ on kaunis huoneisto.

— Mutta kuinka minĂ€ voin pÀÀstĂ€ lattian pienen hiirenlĂ€ven kautta? kysyi Jalmari.

— Anna minun hoitaa se asia! sanoi Nukku-Matti, — kyllĂ€ minĂ€ saan sinut pieneksi! ja sitten hĂ€n taikaruiskullaan kosketti Jalmariin, joka heti kĂ€vi pienemmĂ€ksi ja pienemmĂ€ksi, lopulta ei hĂ€n ollut niinkÀÀn suuri kuin sormi. — Nyt sinĂ€ voit lainata tinasotamiehen vaatteet, arvelen, ettĂ€ ne sopivat ja sitten nĂ€yttÀÀ niin muhkealta, ettĂ€ on yllĂ€ univormu, kun on seurassa!

— Tietysti! sanoi Jalmari ja sitten hĂ€n silmĂ€nrĂ€pĂ€yksessĂ€ oli puettu mitĂ€ somimman tinasotamiehen tavoin.

— Ettekö tee hyvin ja istuudu Ă€itinne sormustimeen, sanoi pieni hiiri, — niin minulla on oleva kunnia vetÀÀ teitĂ€.

— HyvĂ€nen aika, pitÀÀkö neidin itsensĂ€ nĂ€hdĂ€ se vaiva! sanoi Jalmari ja sitten he ajoivat hiirenhĂ€ihin.

Ensin tulivat he lattian alle pitkÀÀn kÀytÀvÀÀn, joka ei ollut sen korkeampi kuin ettÀ he juuri saattoivat ajaa siellÀ sormustimella, ja koko kÀytÀvÀ oli valaistu laholla puulla.

— Eikö tÀÀllĂ€ tuoksu ihanalta? sanoi hiiri, joka veti hĂ€ntĂ€. — Koko kĂ€ytĂ€vĂ€ on voideltu silavankamaralla. Ei voi olla ihanampaa.

Nyt he tulivat hÀÀsaliin. TÀÀllÀ seisoivat oikealla kaikki naishiiret ja he huiskuttelivat ja tirskuilivat, ikÀÀnkuin he olisivat tehneet toisistaan pilkkaa. Vasemmalla seisoivat kaikki mieshiiret ja sivelivÀt kÀpÀlÀllÀ viiksiÀÀn, mutta keskellÀ lattiaa nÀhtiin morsiuspari. He seisoivat koverretussa juustonkuoressa ja suutelivat toisiaan niin hirveÀn paljon, sillÀ olivathan he kihloissa ja nyt heidÀn heti piti mennÀ naimisiin.

Tuli yhÀ useampia ja useampia vieraita. Toinen hiiri oli polkemaisillaan toisen kuoliaaksi, ja morsiuspari oli asettunut keskelle ovea, niin ettei voinut pÀÀstÀ ulos eikÀ sisÀÀn. Koko huone oli niinkuin kÀytÀvÀkin voideltu silavankamaralla, siinÀ koko kestitys, mutta jÀlkiruuaksi nÀytettiin hernettÀ, johon muuan perheen pieni hiiri oli purrut morsiusparin nimen, nimittÀin ensi kirjaimen. Mutta se oli jotakin aivan erinomaista.

Kaikki hiiret sanoivat, ettÀ ne olivat kauniit hÀÀt ja ettÀ keskustelu oli ollut hyvÀ.

Ja sitten ajoi Jalmari kotiin taas. HÀn oli tosin ollut ylhÀisessÀ seurassa, mutta niinpÀ hÀnen olikin tÀytynyt oikein kÀpertymÀllÀ kÀpertyÀ kokoon, tekeytyÀ pieneksi ja pukeutua tinasotamiehen univormuun.

Perjantai.

— On uskomatonta, kuinka monet vanhemmista ihmisistĂ€ haluavat saada minua kĂ€siinsĂ€! sanoi Nukku-Matti, — varsinkin ne, jotka ovat tehneet jotakin pahaa. ”HyvĂ€, pikku Matti”, sanovat ne minulle, ”me emme voi ummistaa silmiĂ€mme ja niin me makaamme kaiken yön ja nĂ€emme kaikki pahat tekomme, jotka kuin ilkeĂ€t, pienet noidat istuvat vuoteen laidalla ja ruiskuttavat pÀÀllemme kuumaa vettĂ€. Jos sinĂ€ toki tulisit ja ajaisit ne pois, jotta me saisimme hyvĂ€n unen!” Ja sitten he huokaavat hyvin syvÀÀn: ”Me tahdomme mielellĂ€mme vaikkapa maksaakin. HyvÀÀ yötĂ€, Matti! Rahat ovat ikkunalla!” Mutta minĂ€ en tee sitĂ€ rahasta, sanoi Nukku-Matti.

— MitĂ€ me nyt teemme tĂ€nĂ€ yönĂ€? kysyi Jalmari.

— Niin, minĂ€ en tiedĂ€, onko sinulla halua taas yöllĂ€ tulla hĂ€ihin, ne ovat toisenlaiset kuin eilen. Sisaresi suuri nukke, joka on miehen nĂ€köinen ja jota kutsutaan Hermaniksi, aikoo naida nuken, jonka nimi on Bertta. SitĂ€paitsi on nuken syntymĂ€pĂ€ivĂ€ ja sentĂ€hden on mÀÀrĂ€ tulla niin paljon lahjoja.

— Niin, sen minĂ€ kyllĂ€ tiedĂ€n! sanoi Jalmari, — aina kun nuket tarvitsevat uusia vaatteita, niin minun sisareni antaa niiden viettÀÀ nimipĂ€iviĂ€ tai hĂ€itĂ€. Se on varmaan tapahtunut sata kertaa!

— Niin, mutta tĂ€nĂ€ yönĂ€ ovat satayhdennet hÀÀt ja kun satayksi on mennyt, niin on kaikki ohi! SentĂ€hden ne tulevatkin niin suurenmoisiksi. Katsoppa vain!

Ja Jalmari katsoi pöydÀlle. SiellÀ seisoi pieni pahvitalo valaistuine ikkunoineen ja kaikki tinasotamiehet tekivÀt kunniaa ulkopuolella. Morsiuspari istui lattialla ja nojasi pöydÀnjalkaan, hyvin miettivÀnÀ, ja siihenhÀn sillÀ saattoi olla syytÀ. Mutta Nukku-Matti, yllÀÀn isoÀidin musta hame, vihki heidÀt. Kun vihkiminen oli ohi, virittivÀt kaikki huonekalut huoneessa seuraavan kauniin laulun, jonka lyijykynÀ oli kirjoittanut. Se sopi iltarummun sÀveleeseen:

HÀÀlaulu suuri soikohon nyt onneks sulhon, morsion; he seisoo lailla kepakon, he puuta, nahkaa pulskint’ on! Puut, nahat — hurraa soikohon nyt niille, hurraa ponneton!

Ja nyt he saivat lahjoja, mutta he olivat kieltÀytyneet kaikesta syötÀvÀstÀ, sillÀ heillÀ oli kyllin rakkaudestaan.

— Asummeko nyt maalla vai matkustammeko ulkomaille? kysyi sulhanen ja sitten kysyttiin neuvoa pÀÀskyseltĂ€, joka oli matkustanut paljon, ja vanhalta pihakanalta, joka viisi kertaa oli hautonut munista poikasia. Ja pÀÀskynen kertoi kauniista lĂ€mpöisistĂ€ maista, missĂ€ viinirypĂ€leet riippuivat suurina ja painavina, missĂ€ ilma oli niin lauha ja vuorilla oli vĂ€rejĂ€, jommoisia tÀÀllĂ€ ei ensinkÀÀn tunneta.

— NiillĂ€ ei kuitenkaan ole meidĂ€n vihreĂ€kaaliamme! sanoi kana. — MinĂ€ olin erÀÀn kesĂ€n kaikkine poikasineni maalla. SiellĂ€ oli hiekkakuoppa, jossa me saimme kulkea raappimassa, ja sitten meillĂ€ oli pÀÀsy puutarhaan, missĂ€ oli vihreĂ€kaalia. Oi, kuinka se oli vihreÀÀ! En saata ajatella mitÀÀn kauniimpaa.

— Mutta toinen kaalintynkĂ€hĂ€n on samanlainen kuin toinenkin, sanoi pÀÀskynen, — ja sitten tÀÀllĂ€ usein on niin ruma ilma!

— Niin, siihen on tottunut! sanoi kana.

— Mutta tÀÀllĂ€ on kylmĂ€, jÀÀtyy!

— Se on hyvĂ€ kaalille! sanoi kana. — SitĂ€paitsi meillĂ€ myöskin saattaa olla lĂ€mmin. Eikö meillĂ€ neljĂ€ vuotta sitten ollutkin kesĂ€, joka kesti viisi viikkoa, tÀÀllĂ€ oli niin kuuma, ettei voinut hengittÀÀ! Ja sitten ei meillĂ€ ole kaikkia niitĂ€ myrkyllisiĂ€ elĂ€imiĂ€, joita heillĂ€ on ulkomailla! Ja meillĂ€ ei ole ryövĂ€reitĂ€. Se on heittiö, jonka mielestĂ€ meidĂ€n maamme ei ole kaunein. HĂ€n todella ei ansaitse olla tÀÀllĂ€! Ja sitten kana itki. — MinĂ€kin olen matkustanut! Olen matkustanut pytyssĂ€ yli kaksitoista penikulmaa! Matkustaminen ei ensinkÀÀn ole hauskaa!

— Niin, kana on ymmĂ€rtĂ€vĂ€inen vaimo! sanoi nukke Bertta, — minĂ€ en myöskÀÀn pidĂ€ matkustamisesta vuorilla, sillĂ€ se on vain ylös ja sitten alas! Ei, me muutamme alas hiekkakuopan luo ja kĂ€velemme kaalitarhassa.

Ja siinÀ sitÀ pysyttiin.

Lauantai.

— Saanko minĂ€ nyt satuja? sanoi pieni Jalmari, niin pian kuin
Nukku-Matti oli saanut hÀnet vuoteeseen.

— TĂ€nĂ€ iltana meillĂ€ ei ole siihen aikaa, sanoi Matti ja levitti kauneimman sateenvarjonsa hĂ€nen ylitsensĂ€. — Katso nyt nĂ€itĂ€ kiinalaisia! Ja koko sateenvarjo oli kuin suuri kiinalainen malja sinisine puineen ja suippeine siltoineen, joilla seisoi pieniĂ€ kiinalaisia, nyökyttĂ€en pĂ€itÀÀn. — MeidĂ€n tĂ€ytyy huomiseksi kauniisti puhdistaa koko maailma, sanoi Matti. — Onhan silloin pyhĂ€ pĂ€ivĂ€, on sunnuntai. Minun tĂ€ytyy mennĂ€ kirkontorniin katsomaan, kiilloittavatko kirkontontut kelloja, ettĂ€ ne voivat kauniisti kaikua. Minun tĂ€ytyy mennĂ€ vainioille katsomaan, puhaltavatko tuulet tomun pois heiniltĂ€ ja lehdiltĂ€, ja mikĂ€ tuottaa suurimman työn: minun pitÀÀ ottaa alas kaikki tĂ€hdet kiilloittaakseni ne. MinĂ€ otan ne esiliinaani, mutta ensin on jokainen numeroitava ja lĂ€vet, missĂ€ ne ovat kiinni siellĂ€ ylhÀÀllĂ€, ovat numeroitavat, jotta ne joutuvat oikeille paikoilleen taas, muutoin ne eivĂ€t pysy kiinni ja meille tulee liian monta tĂ€hdenlentoa, kun toinen putoaa toisen jĂ€lkeen!

— Kuulkaa, tiedĂ€ttekö mitĂ€, herra Nukku! sanoi vanha muotokuva, joka riippui seinĂ€llĂ€ siellĂ€, missĂ€ Jalmari makasi, — minĂ€ olen Jalmarin isoisĂ€. Kiitos teille siitĂ€, ettĂ€ kerrotte pojalle satuja, mutta te ette saa sekoittaa hĂ€nen kĂ€sitteitÀÀn. Ei tĂ€htiĂ€ voi ottaa alas kiilloitettaviksi. TĂ€hdet ovat palloja niinkuin meidĂ€n maammekin, ja se niissĂ€ juuri on hyvĂ€!

— Kiitoksia, sinĂ€ vanha isoisĂ€! sanoi Nukku-Matti, — kiitoksia! SinĂ€hĂ€n olet perheen pÀÀ, sinĂ€ olet ”IkĂ€”-PÀÀ, mutta minĂ€ olen iĂ€kkÀÀmpi kuin sinĂ€. MinĂ€ olen vanha pakana. Roomalaiset ja kreikkalaiset kutsuvat minua Unenjumalaksi. MinĂ€ olen pÀÀssyt ylhĂ€isimpiin koteihin ja pÀÀsen niihin vielĂ€kin. MinĂ€ olen seurustellut sekĂ€ pienten ettĂ€ suurten kanssa. Nyt voit sinĂ€ kertoa! ja sitten Nukku-Matti lĂ€ksi ja otti sateenvarjon mukaansa.

— NytpĂ€ ei enÀÀ nĂ€y uskaltavan lausua mielipidettÀÀn! sanoi vanha muotokuva.

Ja sitten Jalmari herÀsi.

Sunnuntai.

— HyvÀÀ iltaa! sanoi Nukku-Matti ja Jalmari nyökytti pÀÀtÀÀn, mutta juoksi sitten ja kÀÀnsi isoisĂ€n muotokuvan seinÀÀ vastaan, ettei se sekaantuisi puheeseen niinkuin eilen.

— Nyt sinun pitÀÀ kertoa minulle satuja: ”ViidestĂ€ herneestĂ€, jotka asuivat yhdessĂ€ herneenpalossa”, ja ”ukonluusta, joka kosi kananluuta”, ja ”parsinneulasta, joka oli olevinaan niin hieno, ettĂ€ kuvitteli olevansa silmĂ€neula.”

— Ihminen voi myöskin saada hyvÀÀ liian paljon! sanoi Nukku-Matti. Mieluimmin minĂ€ nĂ€ytĂ€n sinulle jotakin, senhĂ€n tiedĂ€t! NĂ€ytĂ€n sinulle veljeni, hĂ€nen nimensĂ€ on myöskin Nukku-Matti, mutta hĂ€n ei koskaan tule kenenkÀÀn luo muuta kuin yhden kerran, ja kun hĂ€n tulee, niin hĂ€n ottaa heidĂ€t mukaansa hevosensa selkÀÀn ja kertoo heille satuja. HĂ€n osaa vain kaksi: yhden, joka on niin ihmeen kaunis, ettei kukaan maailmassa voi kuvitella sitĂ€, ja toisen, joka on niin ruma ja hirvittĂ€vĂ€ — niin, sitĂ€ ei osaa kuvata! Ja sitten nosti Nukku-Matti pienen Jalmarin ikkunaan ja sanoi: tuolla nĂ€et veljeni, toisen Nukku-Matin. HĂ€ntĂ€ sanotaan myöskin Kuolemaksi. NĂ€etkö, hĂ€n ei ensinkÀÀn nĂ€ytĂ€ niin pahalta kuin kuvakirjoissa, missĂ€ hĂ€n on luita ja nikamia. Ei, hĂ€nen takissaan on hopeakirjailua, se on mitĂ€ kaunein husaariunivormu! Musta samettiviitta leijailee takana hevosen pÀÀllitse. Kas, kuinka hĂ€n ratsastaa nelistĂ€en.

Ja Jalmari nĂ€ki, kuinka tuo Nukku-Matti antoi mennĂ€ ja otti sekĂ€ nuoria ettĂ€ vanhoja ihmisiĂ€ hevosen selkÀÀn. Muutamia hĂ€n asetti etupuolelle ja toisia hĂ€n asetti takapuolelle, mutta aina kysyi hĂ€n ensin: ”Kuinka on arvostelukirjan laita?” — ”Hyvin!” sanoivat he kaikki. — ”Niin, antakaapa minun itseni katsoa!” sanoi hĂ€n ja sitten heidĂ€n tĂ€ytyi nĂ€yttÀÀ hĂ€nelle kirja. Ja kaikki ne, joilla oli ”Hyvin hyvĂ€” ja ”Erinomaisen hyvĂ€”, pÀÀsivĂ€t ennemmin hevosen selkÀÀn ja saivat kuulla kauniin sadun, mutta niiden, joilla oli ”VĂ€lttĂ€vĂ€n hyvĂ€” ja ”VĂ€lttĂ€vĂ€”, heidĂ€n tĂ€ytyi joutua takapuolelle ja he saivat ruman sadun. He vapisivat ja itkivĂ€t, he tahtoivat hypĂ€tĂ€ hevosen selĂ€stĂ€, mutta he eivĂ€t voineet, sillĂ€ he olivat heti paikalla kasvaneet siihen kiinni.

— Mutta Kuolemahan on kaunein Nukku-Matti! sanoi Jalmari. — HĂ€ntĂ€ en minĂ€ pelkÀÀ!

— Ei sinun pidĂ€kÀÀn peljĂ€tĂ€! sanoi Nukku-Matti, — katso vain, ettĂ€ sinulla on hyvĂ€ arvostelukirja!

— Niin, se on opettavaista! sanoi isoisĂ€n muotokuva, — auttaa se sentÀÀn, ettĂ€ sanoo mielipiteensĂ€!

Ja sitten hÀn oli tyytyvÀinen.

Kas se on tarina Nukku-Matista. Nyt voit itse illalla kertoa enemmÀn.

Saatat pitÀÀ myös nÀistÀ

Tietoja kirjoittajasta: satuportti

SATUPORTTI Klassikkosatuja ja Iltasatuja Lapsille 🎧 Tervetuloa Satumaiseen Satuporttiin! 🌙✹ SATUPORTTI on lasten ikioma satujen keidas, jossa klassikkosadut ja iltasadut herÀÀvĂ€t eloon ÀÀneen luettuina. Kanavaltamme löydĂ€t rakastetuimpia satuja lapsille – kuten H. C. Andersenin, Grimmin veljesten ja muiden klassikkokirjailijoiden ikimuistoisia kertomuksia. Jokainen satu on rauhallisesti ja elĂ€ytyen kerrottu, jotta se sopii tĂ€ydellisesti iltasaduksi tai rauhoittumishetkeen ennen unta. đŸ”č Miksi valita SATUPORTTI? Huolella valitut klassikkosadut ja iltasadut lapsille SelkeĂ€ ja lapsiystĂ€vĂ€llinen lukutapa Rauhoittavaa kuunneltavaa niin pĂ€ivĂ€koti-ikĂ€isille kuin koululaisille Turvallinen ja laadukas sisĂ€ltö ilman hĂ€iritseviĂ€ mainoksia tai pelottavia elementtejĂ€ 🎧 Sopii erinomaisesti Iltasatutuokioon Automatkoille PĂ€ivĂ€unille ja nukkumaanmenoon Lapsen rauhoittumiseen ja mielikuvituksen kehittĂ€miseen 📅 Uusia satuja viikoittain! Tilaa kanava ja avaa Satuportti lapsesi satumaailmaan. đŸ’« 🔍 iltasatuja lapsille, klassikkosatuja SATUPORTTI https://satuportti.fi https://satuportti.fi/ota-yhteytta/ https://www.youtube.com/@Satuportti

Vastaa

SÀhköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentÀt on merkitty *